tag:blogger.com,1999:blog-32069172066376710872024-02-19T04:21:19.773+02:00IHAN SUPPILONA!Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.comBlogger56125tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-70978880721138600502017-02-05T21:36:00.003+02:002017-02-05T21:39:09.032+02:00Sirkku Sveitsissä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Hei, pitkästä aikaa! Tälläkään kertaa ei muuta kuin ilmoitusluontoista asiaa: kannattaa klikata osoitteeseen<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
<a href="http://sirkkusveitsissa.blogspot.com/"><span style="color: #0b5394;">sirkkusveitsissa.blogspot.com</span></a></h2>
<div>
<br /></div>
<div>
Siellä pääsee lukemaan, mitä tällä hetkellä on meneillään :) </div>
</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-63362508207486865972016-01-09T12:45:00.000+02:002016-01-09T12:45:18.554+02:00Treenitalla pohjassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9428.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9428.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a> <br />
<br />
Tällä viikolla pakkaset ovat typistäneet treenailut sisäpuuhasteluihin, mutta edeltävillä viikoilla ehdimme onneksi tokoilla ja vähän agilitoidakin varastoon. Muutoin hyinen ilma ei Susua haittaa – se ei palele ollenkaan. Tästä kiittäminen lienee sterkkauksesta ja hypotyreoosista huolimatta hyvänä pysynyttä turkkia ja eittämättä myös Suppilon taipumusta hössötykseen... Se tosiaankin liikkuu ja loikkii ympäriinsä nopeammin kuin elohopea hätyyttelee paukkulukemia. Ei siis ehdi tulla kylmä etenkään nyt, kun Joensuussa on tarjolla kaksi <a href="http://superkoira.blogspot.fi/">juoksukaveriakin</a>. Tytöt tulevat ilahduttavan sopuisasti juttuun ja leikkivät keskenään. Yksi rähinä on ollut näiden kolmen viikon aikana, kun en ajoissa huomannut käskeä Susua jättämään löytämänsä kepin ja Piki pomppi apajille. Susulla ei ole yhtään huumorintajua mitä tulee toisiin koiriin ja resursseihin.<br />
<br />
Tokossa olemme harjoitelleet uusia EVL-liikkeitä. Olen suunnitellut, että teen nyt muutaman viikon jakson ajan Susun kanssa kolmenlaisia treenejä: uusia liikkeitä paloina, patoamis- ja malttitreenejä sekä paljon perusjuttujen tekniikkaa korkealla toistotiheydellä. Toisin sanoen ensisijaisesti Suppilo hiljaiseksi -first aid kit siis... Liikkeiden välit ovat erityissyynissä, koska niissä piippaus purkautuu räikeimmin. Hupsu Suppilo on kyllä maailman ahkerin ja innokkain treenikamu – se tykkää yhdessä tekemisestä enemmän kuin mistään muusta. <br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9453.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9453.jpg/_full.jpg" style="height: 270px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9443.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_9443.jpg/_full.jpg" style="height: 270px;" /></a> <br />
<br />
Agilityssä olen lähinnä muistutellut Susulle estetekniikoita ja aika näppärästi ne ovat paimenella parin vuoden paussin jälkeen hallussa. Lisäksi Suppis on päässyt vilistämään vauhtiratoja matalilla rimoilla. On varmaan kropallekin vähän kummaa yhtäkkiä repiä täysiä esteillä, joten olen ajatellut nostaa rimoja hiljalleen. Jokainen, joka on joskus kokeillut jotain ihan uudenlaista liikuntalajia tietää, millaisen kokovartalojumin erilaisista ärsykkeistä voi saadakaan itselleen aikaan... Varmasti sama käy helposti nelijalkaisellekin. Muuten Susun agility tällä hetkellä on mallia "räkytä räkä poskella" ja sillä on hienosti enemmän röyhkeyttä kuin junnuna. Nyt vain pitää saada energia suuntautumaan oikeaan tekemiseen eli miljoonaa juoksemiseen eikä yleiseen räyskytykseen.<br />
<br />
Puomi tallentui videolle eräs päivä <img border="0" src="http://www.smile-day.net/wp-content/uploads/2012/03/Blue-Smiley-Face4.jpg" height="20" /> <br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/8ENL_kXA00w" width="600"></iframe><br />
<br />
<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-53060049129686492922015-12-31T20:31:00.000+02:002015-12-31T20:31:53.891+02:00Suppilon syntymäpäivä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Susu täyttää tänään seitsemän vuotta!<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/nauru.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/nauru.jpg/_full.jpg" style="height: 230px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/IMG_6244.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/IMG_6244.jpg/_full.jpg" style="height: 230px;" /></a></div><br />
<div style="text-align: center;"><i>“It's so much more friendly with two.”</i></div><div style="text-align: center;">― A.A. Milne, Winnie-the-Pooh </div><br />
Toivottavasti yhteisiä vuosia on jäljellä vähintään yhtä monta, kuin niitä on nyt takana. Ikää Sususta ei huomaa mitenkään – se on elämänsä kunnossa. Merle on myös paras väri piilottamaan mahdolliset harmaat nenänpielissä, joten nuorekasta vaikutelmaa ei estä mikään. Iän myötä lisääntynyt itsevarmuus on tehnyt Sususta koko ajan rennomman ja iloisemman otuksen, jonka kanssa minun on helppoa olla ja elää. Synttärilahjaksi Susu sai entistäkin kauniimman aussie grinin, kun hurautimme heti aamusta eläintohtori Kivuttomalle hammashoitoon. Julkisesti lupaan tästä eteenpäin harjata paimenen hampaat vähintään viisi kertaa viikossa – asia, jota olen aina aiemmin pitänyt ihan älyttömänä hömpötyksenä...<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-82516536097825433752015-12-22T15:39:00.001+02:002015-12-22T15:42:33.466+02:00Siirto itään<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7221.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7221.jpg/_full.jpg" style="width: 580px;" /></a> <br />
<br />
Terveiset Joensuusta! Tulimme Susun kanssa tänne viettämään joulua. Tänä vuonna idän komennus kestää tavallista pidempään, kun menen heti vuodenvaihteen jälkeen näille seuduille kahden viikon teurastamoharjoitteluun. Onneksi pystyn ajelemaan harjoittelupaikkaan kotoa käsin ja Suppilo voi majailla pitkät työpäivät täällä. Harjoittelu on siis pakollinen osa eläinlääkiksen opetusohjelmaa ja tarkoituksena on tutustua tarkastuseläinlääkärin tehtäviin ja muutenkin teurastusprosessiin käytännössä. Aiempina vuosina olen ollut parin viikon pätkät lypsykarjatilalla sekä porsastuotantosikalassa – nämä ovat olleet paitsi opettavaisimmat myös henkisesti raskaimmat jaksot opintojen aikana tähän mennessä. Olen tehnyt asioita, joita en olisi ikinä kuvitellut elämässäni tekeväni, ja olen nähnyt asioita, joita en olisi kuvitellut näkeväni. Niin hyvässä kuin pahassakin – on ollut paitsi karuja, onneksi myös esimerkiksi liikuttavuudessaan ikimuistoisia hetkiä. Vaikka eläinlääkäriksi haluava joutuu pänttäämään paljon ja opiskelu on ajoittain hyvinkin teoriapainotteista, ainakin itselleni oman eläinetiikan tunkeminen melkoisen myllyn läpi on ja varmaan myös tulee olemaan haastavinta. <br />
<br />
No – se siitä. Kirjoitan opiskeluista enemmän ihan omassa postauksessa mutta olisiko erityisiä toiveita sen suhteen, mistä haluaisitte erityisesti lukea? <br />
<br />
Viime päivinä Susu on erityisesti treenannut malttijuttuja tokossa. Sillä on ääntely taas tosi herkässä ja vähän liikaa <i>minäminäminäminätiiänteinjo</i> -häsläystä. Pitää päästä taas vähän tehokkaammin rikkomaan kaavoja ja vahvistaa ihan perusjuttujen tekniikkaa. Olen myös tehnyt tunnaria pitkästä aikaa ja siinä on palautuksessa jokin katkos: Susu jää tapittamaan puolimatkaan kapula suussaan. Tämä on vähän hassua, koska en ole aikoihin antanut sille mitään palautetta, nostiko oikean vai väärän, enkä myöskään ole vauhtipalkannut palautuksia. Täällä Joensuussa testattiin myös kotipihan keinua ja Suppilo huristeli sitä ihan vanhana tekijänä. Valitettavasti ihan niin hc-olosuhteissa ei saa treenata kuin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=BVcCiCcfd7w">muutama vuosi sitten</a> – tänä vuonna talvi ei löytynyt idästäkään. Kurjaa. Elän kuitenkin vielä toivossa, että lumi ehtii saapua parissa päivässä!<br />
<br />
Loppuun vielä muutama puhelinkuva kuluneelta syksyltä <a href="http://www.smile-day.net/wp-content/uploads/2012/03/Blue-Smiley-Face4.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="http://www.smile-day.net/wp-content/uploads/2012/03/Blue-Smiley-Face4.jpg" height="20" /></a><br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7232.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7232.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7233.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7233.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<i>Ai mitenniin muka oon tiellä? // Ja miksei kuraisena saa hypätä kaverin valkoiselle sohvalle?<br />
</i><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7230.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7230.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7225.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7225.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <br />
<i>En v o i liiiikkkkuaaa. Jos tarpeeksi pahasti mulkoilen maailmaa, niin ehkä liivi mystisesti katoaa? // Oon kuullut että vanhat koirat saa vallata koko sängyn ja nukkua pää tyynyllä, eiks joo? Joohan?? (vastauksen voi päätellä kuvasta...)<br />
</i><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7226.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2015/IMG_7226.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<i>Itsenäisyyspäivän tulvivan Arabianrannan kuningatar Susu Suuri I</i><br />
<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-70082694726264343612015-12-19T15:38:00.000+02:002015-12-19T15:46:19.246+02:00Mietteitä ja elävää kuvaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt pääsi käymään sellainen kummallinen asia, että ilmoitin Susun kevääksi agilityryhmään! Pakko myöntää, että järkytyin hieman itsekin, kun havaitsin kisauramme menneen katkolle jo kolme vuotta sitten. (Kyllä, tarkistin KoiraNetistä.) Mihin aika oikein katoaa? Lienee sanomattakin selvää, että mitään ei varmaan enää osata ja agilitymaailma on varmaankin ehtinyt muuttua melkoisen paljon. Onneksi voimme koko joululoman ahkerasti hinkata agilityä, niin ehkä sitten kehtaamme mennä. Heh. Eräänä iltana huvitin itseäni lukemalla ennen aikojen alkua kirjoitettuja ihan ensimmäisen blogin <a href="http://hulleri.vuodatus.net/search/query/tags/?tag=Kisaraportit">kisaraportteja</a>. Olen kisannut ekat agikisani hurjat yhdeksän vuotta sitten! Tuntuu uskomattomalta. Silloin kisat käytiin usein hiekkaisissa ja hämyisissä maneeseissa. Koirat karkailivat mutustamaan hepankikkareita ja jotkut nimeltä mainitsemattomat pitkäkorvat myös tyttökoirien perään... <br />
<br />
Aina vanhoja blogitekstejä lukiessani muistan, kuinka paljon mahtavia ihmisiä ja kokemuksia koiraharrastus on vuosien aikana minulle antanut. Niistä yhteisöistä, joita olen lyhyen elämäni aikana ollut osa, koiraharrastusporukka on ollut yksi parhaista. Minua on aina autettu ja neuvottu, kannustettu ja tuettu. Kaikesta tästä olen todella kiitollinen ja onnellinen. Jos jotakin, niin haluaisin pystyä säilyttämään uteliaan ja avoimen asenteen omassa koiraharrastamisessani. Myönnän, että suhtaudun koiramaailmaan kokonaisuutena ja jalostuksellisesta näkökulmasta katsottuna jatkuvasti yhä kyynisemmin ja ehkä jopa lannistuneemmin, mutta en haluaisi levittää sitä mielialaa omaan konkreettiseen tekemiseeni.<br />
<br />
Olen vetänyt eläinlääkisläisille viimeiset puolitoista vuotta tokotreenejä ja myös koulutuspuolen kokeminen on ollut hyvin antoisaa. Eläinlääkisläisten kouluttaminen on sikäli ollut erityisen kiitollista, että kaikki ovat oikein motivoituneita ja perusasiat koiran kanssa olemisesta ovat ihanan hyvin mallillaan. Kouluttaminen on saanut minut entistä vahvemmin vakuuttumaan siitä, että kokemus siitä, että koiran kanssa tekeminen on yhteinen oma juttu, on avainasemassa. Ihmisiä ja koiria on niin monenlaisia, että jos liikaa keskittyy siihen, miltä jonkin <i>pitäisi</i> tuntua tai <i>pitäisi</i> näyttää joidenkin yleisten ihanteiden mukaan, alkaa vain turhauttaa. Tietenkin ne koesäännöt kannattaa tsekata ja vähän sieltä katsoa, millainen lopputuloksen suunnilleen pitäisi olla ;) Mutta jos ohjaajalla on hauskaa ja varma olo, on sitä yleensä myös koiralla, ja se näkyy ulospäin. Siitä syntyy positiivinen kehä, jossa hyvä fiilis ruokkii itse itseään. <br />
<br />
Sitten hupiosio! Viime keväänä treenasimme muutaman kuukauden tiukan jakson tokoa salaisena ajatuksena ehtiä erikoisvoittajaluokkaan ennen uusia tokosääntöjä. No – ihan ei ehditty. Susun lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan jouduttiin juuri siihen aikaan säätämään eikä kokeeseen luonnollisesti ollut asiaa huonon hoitotasapainon kanssa. Sääntöjen vaihtumisen jälkeen treenailu on ollut päivittäistä lenkkihassuttelua ja silloin tällöin "kunnon" treenejä mutta ei millään kovin tavoitteellisella otteella. Nyt olen taas aktivoitunut ja katsotaan, josko alkaisimme rakentaa EVLn kuntoon. Videolla esitelty ainakin yksi kehittämiskohde – Suppilon mielestä voitaisiin pidättäytyä ihan vain eteenpäin kävelyssä jatkossakin...<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/XrvS6aVc5Cc" width="560"></iframe><br />
<br />
Ei muuten ihan heti videon perusteella uskoisi, että on alle viikko jouluaattoon! Melkoista.</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-47381702433974220142015-12-13T17:19:00.002+02:002015-12-13T17:27:58.612+02:00Kun puolet on satua<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Onko tosiaan yli puolitoista vuotta siitä, kun edellinen ote Suppilon elämästä on kirjattu ylös? On siitä. <br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8189.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8189.JPG/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
Jos nyt järjestettäisiin laiskojen ja saamattomien treenaajien nimenhuuto, minun pitäisi varmaankin nostaa molemmat kädet ja vielä toinen jalkakin ilmaan. En oikeasti tiedä, miksi näin on. Susu on nykyään tosi taitava, motivoitunut, innokas, sinnikäs, iloinen ja kaikin puolin mainio treenikaveri – miksi siis en treenaa? <br />
<br />
Olin kahdeksanvuotias, kun Topi tuli meille. Mörkö ryntäsi kuvioihin muutamaa vuotta myöhemmin, sitten pian Susu. Yli kymmenen vuotta juoksin kaiken maailman riennoissa ja harrastin samaan aikaan varmaan ainakin viittä eri lajia – siis muun elämän ja tavoitteellisen urheiluharrastuksen lisäksi. Ehkä raja vain tulee jossakin vaiheessa vastaan. Nyt on otollinen hetki pyöritellä päätään ja tokaista, että niin vain se koira unohtuu nurkkaan pölyttymään, kun muu elämä muuttuu, paikkakunta vaihtuu ja muut asiat alkavat kiinnostaa. Ei nuorille pitäisi edes antaa koiraa, ainakaan aktiivista työturrea. Hassuinta tässä onkin se, että määrällisesti vietän Susun kanssa tällä hetkellä enemmän aikaa kuin milloinkaan aiemmin. Usein varmaan myös laadullisesti. Nuori Suppilo ja nuorempi Sirkku kyllä treenasivat ja juoksivat päät plussajalkoina treeneissä, mutta kiireiden pyörteissä siihen se aika ajoin jumahtikin. Silloin oli koiraelämä ja muu elämä, säntillisesti omissa bokseissaan. <br />
<br />
Samalla tiedän, että on kyse myös siitä, että treenit ja koulutus ovat olleet todella tärkeitä tekijöitä siinä, että nyt voi rentoilla. Se, että voin ottaa Susun mukaan pääkaupungin keskustaan piknikille vieraiden ihmisten siliteltäväksi, ei ole ollut Suppilossa sisäänrakennettuna palasena. Tai edes se, että pitkät metsälenkit irti ovat rentouttavia ja mukavia meille molemmille ilman rakettireaktioita jokaiseen pikkujuttuun. Kumman helposti sitä vain alkaa pitää asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka todellisuudessa lähes kaikki ovat opetettuja asioita. Ei ole montaakaan tilannetta, joissa Susu nykyään toimisi itselleen luontaisella tavalla – melkein kaikkeen sille on rakennettu korvaava, kaikkien elämän mukavammaksi tekevä toimintamalli. <br />
<br />
Välillä mietin, voiko kukaan ymmärtää Susun merkitystä minulle mutta siinä se juju ehkä piileekin: siinä hetkessä, kun aloin pitää suppilonokkaa ja erityisesti meitä yhdessä uniikkina yksikkönä, meistä vasta oikeasti tuli sitä. Aina puhutaan siitä, kuinka koirasta ajan ja iän myötä tulee kuin ajatus. Kliseiden klisee, tiedetään. Kun kuitenkin näkee sen konkretisoituvan omassa arjessa jokaisessa hetkessä, jokaisessa vaihdetussa jäänsinisessä katseessa ja kaulalle painetussa kuonossa, tuntuu se aika hienolta. Hymähdän itselleni – hei, se on vain koira. Mutta miten tuo <i>vain koira</i> voikaan ymmärtää minua niin hyvin? Mistä se voi tietää? Kuljemme tunteja metsissä, pelloilla ja teillä. Missään vaiheessa en sano sanaakaan – minun ei yksinkertaisesti tarvitse. Susu on aina siellä missä pitää, omppupeppu hypähdellen ja välillä minua polvitaipeeseen nokkaisten. Silloin hymyilen sille ja se heilauttaa häntäänsä vastaukseksi – täällä ollaan. Se on aina siellä, ihan aina. Ilman Suppiloa olen varjoton. Siitä on oikeasti tullut sininen sielunpuolikkaani – vaikka enhän minä edes sieluun usko.<br />
<br />
Kun Susu oli vasta pentu, muistan, kuinka äiti sanoi puoliksi kysyen, puoliksi todeten, että en taida olla varma pidänkö Sususta. Ja oli oikeassa, kuten äidit yleensä ovat. Mutta kuten äideillä on tapana myös tehdä, kysymystä seurasi viisaus. <i>Ei se mitään, älä huoli – kun opit tuntemaan sen, opit myös rakastamaan. </i>Ja niin kävi ja siitä totisesta pörröisestä pikkupennusta tuli suojelijani, lohduttajani, piristäjäni, kaikista rakkain paras ystäväni. <br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8190.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8190.JPG/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8194.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Kes%C3%A4kuu/Patchcoat-leiri+2014/Tuulin+kuvat/_MG_8194.JPG/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
Vieläkö siellä ruudun toisella puolella on lukijoita? Ensi kerralla sitten lisää kuulumisia! Oletuksena, että aikajänne on hieman lyhyempi kuin 18 kuukautta. <br />
<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-57403640134810190802014-06-03T13:01:00.000+03:002015-12-13T17:05:25.624+02:00Minä ja koirani<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3255.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3255.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3228.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3228.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3238.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Kes%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3238.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
Kirjoitin tämän tekstin jo viime vuoden puolella, mutta jostain syystä se on jäänyt lojumaan luonnoksiin. Mitä harvemmin kirjoittaa, sitä vaikeammin on muotoilla asioita ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi asti. Olen tätäkin aina silloin tällöin ohimennen lueskellut, mutta aina jättänyt julkaisematta – tunne siitä, etten ole ihan varma siitä, mitä yritän sanoa, häiritsee. Minua on muutenkin viime aikoina vaivannut vahvasti se, etten oikein pääse missään asioissa kunnollisiin johtopäätöksiin tai mielipiteisiin. Tai uskalla päästä? Tuntuu, että mitä enemmän asioista oppii ja ehkä myös ymmärtää, miten monimutkaisia ne ovat, sitä vaikeampi on sanoa mitään ehdotonta saati yleispätevää mistään. Koko koiramaailmakin jalostusongelmineen tuntuu vähän hankalasti hahmotettavalta hötöltä, josta ei oikein tunnu saavan otetta. No – olkoon nämä sitten hajanaisia ajatuksia, jos ei muuta.<br />
<br />
Sususta on tullut aikuinen. Minä luotan siihen ja se luottaa minuun. Ennen ajattelin, että luotettava koira on sellainen, jonka remmin voi vipata kenelle tahansa ja sen käytöksen puolesta ei tarvitse pelätä. Että luottamus on sitä, että koira ei satavarmasti tee puolikkaalle banaanikärpäsellekään pahaa tai reagoi sen kummemmin yllättäviin ärsykkeisiin. Nykyään olen eri mieltä – luottamus on jotakin ihan muuta. Minun ja Susun välinen luottamus on sitä, että se tuntee minut ja minä tunnen sen. Luotan siihen, että se käyttäytyy tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, eikä se tarkoita läheskään aina tasaista, nättiä tai huoletonta. Susu taas luottaa siihen, että minä tiedän ja toimin sen mukaan enkä siten vie sitä tilanteisiin, joissa se ei selviä. Kun Susu oli nuorempi, suurimmat lohduttomuuden ja kädettömyyden tunteet syntyivät ehkä juuri siitä, että koin minkäänlaisen luottamuksen syntymisen olevan mahdotonta. Ei Sususta koskaan tule sitä perusturrea, jonka omat tassut kantavat ja reaktiot vaikuttavat loogisilta – miten siihen voi siis koskaan pystyä luottamaan? Joskus se räjähti, joskus ei. Joskus se panikoi, joskus ei. Ja jos minä en luota siihen, miten sekään ikinä voisi luottaa minuun? Ei mitenkään, tietenkään. <br />
<br />
Nyt ajattelen, että luottamus rakentuu tietoon, jota taas ei saa, ellei oikeasti vietä koiran kanssa aikaa ja koe sen kanssa erilaisia asioita. Tieto auttaa rajaamaan koiralle hallinnan avulla alueen, jonka sisällä sillä on turvallista ja jonka sisällä sen reaktiot pysyvät kasassa. Hallinta halutaan usein nähdä negatiivisena asiana, joka rajoittaa koiraa huonossa mielessä: se typistää oma-aloitteisuutta, tukahduttaa yrittämisen ja latistaa tunnelman. Viime vuosina olen alkanut nähdä asian lähes päinvastoin ja koen, että nimenomaan hallinta raivaa Susulle turvaympyrän, jonka sisältä esteet on poistettu. Ei sillä ole hyvä olo holtittomana, joka suuntaan räsähtelevänä sinkona. Ei arjessa mutta ei myöskään harrastuksissa. Tämä on ollut vaikea asia hyväksyä, koska minusta esimerkiksi tottis on hienointa, kun koko ajan on fiilis siitä, että koira ehkä lähtee käsistä – Susun sellainen mielentila kuitenkin vain tönäisee epävarmaksi. Agilitykoiralle sopivalle hulluuden kaistalle ajaminen samoin suistaa Suppiksen raiteiltaan huonolla tavalla: ulospäin se saattaa näyttää riemukkaalta ja raisulta, mutta silmistä näkee, että sisällä horjuu.<br />
<br />
Moneen vuoteen en oikein tiennyt, millainen Susu on. Koiraihmiset yleisesti ottaen rakastavat koiriensa analysointia ja määrittelyä – on tarkat ja usein melko mustavalkoisetkin termit kuvaamaan eläimen luonnetta. Tämä on pehmeä, tuo kova. Mutta onko asia niin yksinkertainen? Usein, kun minulta kysytään, millainen Susu on, en oikein tiedä, mitä vastaisin – arka <i>mutta</i>, ääniherkkä <i>mutta</i>, pehmeä <i>mutta</i>, seurallinen <i>mutta</i>, terävä <i>mutta</i>... Se <i>mutta</i> on aina siellä ja uskon, että niin se tulee aina olemaankin. Se on juuri se asia, minkä elämä tuo ja ennen kaikkea se asia, joka rakentuu rangaksi luottamukselle. Viiden vuoden aikana olen oppinut juuri Susun <i>mutat</i> ja se varmaan myös minun. Ne <i>mutat</i> tekevät Sususta Susun ja erottavat sen adjektiivilitaniasta blogitekstissä – sillä sitähän se ei ole. Enää se ei liioin ole opinnäytetyö tai projekti, vaan ennen kaikkea se on koira. Se riittää. Se on tietyllä tapaa todella vapauttava oivallus monessa mielessä. </div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-14429236738433738802014-05-16T19:53:00.001+03:002014-05-16T19:53:54.221+03:00Kaikki hyvin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Elokuu+2012/Iltalenkki/DSC_7930.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Elokuu+2012/Iltalenkki/DSC_7930.jpg/_full.jpg" width="550" /></a><br />
<br />
Edellisestä kirjoituksesta on kulunut melkein kolme kuukautta. Kun edellisen kerran olen avannut Bloggerin, minulla oli kipeä rassukkakoira, jolle olin jo kaivelemassa muistokirjoitusta valmiiksi. Ihan todella. Itkeskelin ja ajattelin, että tähän loppui sitten tämäkin tarina – sattumanvaraiseen mutta kohtalokkaaseen kompastumiseen yllättävään sairastumiseen. Susu oli aika apaattisen ja uupuneen oloinen, kipuili tulehtunutta korvaansa ja piileskeli sängyn alla. Helmikuun lopussa sille sitten aloitettiin Forthyron-lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan sekä jatkettiin Canaural-tippaa korvavaivan helpottamiseksi. Kului pari viikkoa, minkä jälkeen korva kontrolloitiin. Se oli parantunut. Toiset pari viikkoa – kilppari- ja munuaisarvot kontrolloitiin. Ne olivat normaalit! Lopulta kaikki ongelmat siis todella ratkesivat sillä, että kilpirauhashormonien tasot saatiin palautettua lääkityksellä viiterajoihin. Ruokintaankaan ei tarvinnut tehdä muutoksia. Harvoin eläinlääkäriasemalta saa lähteä niin onnellisena kuin silloin maaliskuussa <img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /><br />
<br />
On edelleen arvoitus, miksi Susulle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta eikä sitä oikein mistään voi tietääkään. Ainoastaan se on lähes satavarmaa, että kyseessä on primäärinen hypotyreoosi eli hormonivaje johtuu itse kilpirauhasen tuhoutumisesta eikä esimerkiksi kasvaimesta hormonierityksiä säätelevässä aivolisäkkeessä. Vajaatoiminta ei parane ja vaatii elinikäisen lääkityksen, mutta koiran elämänlaatuun tai elinikään sairaus ei yleensä vaikuta. Hoitotasapaino tarkistetaan vuoden välein ja usein lääkeannosta joudutaan nostamaan aina välillä, jos oireet tekevät paluun. Nyt Susun lääkeannos ei ole kovin suuri, 150 mikrogrammaa Forthyronia aamuin illoin. Suppilo myös siirretään Ei jalostukseen eli EJ-rekisteriin, minkä jälkeen se saa jatkaa kisaamista Kennelliiton alaisissa kilpailuissa.<br />
<br />
Mitä meille sitten tällä hetkellä kuuluu? Susu voi mainiosti ja on pirteä. Loppujen lopuksi sen aktiivisuustasossa ei oikeastaan tapahtunut huomattavaa muutosta lääkityksen aloittamisen jälkeen, vaan se on yhä sama kotioloissa perusrauhallinen itsensä. Tämä on ollut todella lohduttavaa huomata, sillä ehdin jo ajatella, että Suppis oli vajaatoiminnen vuoksi ollut lösähtänyt ja hidas ilman, että olin edes huomannut mitään. Luulen, että koiran matalavireisyys ennen diagnoosia johtui oikeastaan kokonaan kipeästä korvasta eikä niinkään kilppari- tai munuaisvaivoista. Tuskinpa vajaatoimintaa olisi vielä hetkeen löydettykään ilman sen aiheuttamaa sitkeää korvatulehduskierrettä.<br />
<br />
Minulla alkaa olla ensimmäinen vuosi opintoja takana eli kai olen nyt sitten 1/6 eläinlääkäri ;) Vuosi on ollut todella mielenkiintoinen ja ajoittain aika kiireinenkin. Suppilokin on saanut osansa ja ollut koekoiruutena ties missä kummassa. Se on päässyt valepotilaaksi ylempien vuosikurssien käytännön kokeeseen, osallistumaan ryhmätöiden tekoon, viettämään sunnuntai-iltoja kampuksella mikroskopointisalissa ja vaikka mitä muuta. Muutenkin Susu on ollut tämän kevään jotenkin enemmän koirattomassa arjessani mukana – se on kyläillyt paljon kavereillani, ollut Kaisaniemessä piknikillä, suunnistamassa iltarasteilla, matkannut julkisilla ympäri pääkaupunkiseutua ja niin edelleen. Entäpä treenit? Täytyy myöntää, että ei mitenkään. Kun Susu sairasti, tipuin jotenkin rutiinista enkä ole saanut siitä vieläkään kiinni. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä se ei toisaalta ole niin vakavaa ja että melkein tärkeämpää on ollut se, että Suppis on saanut olla tosi tiiviisti normaaleissa askareissa ja ajanvietoissa mukana. Myös lenkkikilometrejä on kertynyt satoja ja aina iltaisin suppilonokka nukkuu tyytyväisenä syvää väsynyttä unta.<br />
<br />
Ihanaa, että Susu voi taas hyvin. Siitä on kasvanut niin hieno koira, jonka kanssa on mutkatonta elää ja olla melkein missä vain. </div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-88590810530172534372014-02-23T22:04:00.000+02:002015-12-13T17:10:06.864+02:00Odotus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Vihdoinkin jotakin päivitystä tilanteeseen! Kiitos tuhannesti kaikista viesteistä, kommenteista ja vinkeistä, niillä on oikeasti ihan valtavan suuri merkitys. Viikko sitten Susulta siis otettiin virtsanäyte neulalla, jotta munuaisten tilanteesta saataisiin ehkä jotakin lisätietoa, ja lisäksi korvaviljelyn tulos oli vielä tulematta. Meillä on eläinlääkäriin sellainen kilometrin matka, mutta koska Suppilon piti näytettä varten olla ollut pissaamatta ainakin neljä tuntia, kannoin koiran ratikkaan ja sieltä klinikalle, ettei se pääsisi sabotoimaan suunnitelmaa. Vähän huvittavalta tuntui ja Susukin ynisi närkästyneenä, mutta onneksi onnistui. Ja taas oli hyötyä siitä, että suppilonokka on niin pikkuinen aussie – viisitoista kiloa kiikuttaa paikasta toiseen vielä suhteellisen helposti.<br />
<br />
Perjantaina lääkäri viimein soitti. Loppujen lopuksi oikein mitään sen kummempaa lisätietoa ei saatu, mutta ainakin jonkinlainen toimintasuunnitelma seuraavan kuukauden varalle. Korvasta ei löytynyt mitään ihmeellisyyksiä ja sen suhteen aloitetaan taas Canaural-tippa ja myös puhdistamista jatketaan. Virtsasta näkyvissä munuaisarvoissa ei ollut poikkeavuuksia, joten munuaisten suhteen ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin. Toiveena on nyt siis lähinnä se, että kilpparilääkitys ratkaisisi muut ongelmat tai ainakin sitten nähdään, mitä jää jäljelle. Kahden viikon kuluttua kontrolloidaan korva ja neljän viikon päästä sitten kilppari ja munuaiset. Jos urea on yhä koholla, voidaan ultrata ja selvittää asiaa tarkemmin. Mahdollisia munuaissairauksia on lukuisia erilaisia. Kysyin lääkäriltä, onko tässä nyt akuutti kupsahtamisvaara mutta niin kuin jo oikeastaan tiesinkin, ei sitä voi millään tietää. Todennäköisesti ei, mutta mikään ei ole varmaa – ei voi oikein tehdä muuta kuin seurata koiran vointia ja peukuttaa sen puolesta, että kilppariongelmat olisivat jollain kummalla tavalla heilauttaneet myös munuaisarvoja.<br />
<br />
Nyt siis vain odotetaan ja seurataan tilannetta. Ihmisen mieli on onneksi aika armollinen ja olen onnistunut ulkoistamaan tämän kaiken mielestäni ainakin suurimmaksi osaksi ajasta – puhdistan korvat, laitan tipat, rasvaan tulehtuneen tassun ja ravaan apteekeissa metsästämässä lääkkeitä jo aika rutiinilla. Mörkön sairastaessa ei niinkään ollut väliä, itkeskelinkö päivittäin ja murehdinko tulevaa jatkuvasti, mutta Susun kanssa asia on ihan erilainen. Kun minä olen huolissani ja onneton, sitä on myös Suppilo. On kuin peiliin katsoisi.<br />
<br />
Mutta ei Susulle tapahdu mitään pahaa. Ei sille saa tapahtua.<br />
<br />
<br />
<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-50395658830883273052014-02-15T13:26:00.000+02:002014-02-15T17:57:22.847+02:00Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Alkuun hyviä uutisia: Susun virallinen selkälausunto tuli ja kaikki on siltä osin onneksi kunnossa. Huippua!<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia/selka2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia/selka2.jpg/_full.jpg" /></a><br />
<br />
Sitten niihin huonompiin. Eläinlääkäristä soitettiin eilen lisää verikokeiden tuloksia. Kilpirauhasarvot ovat vinksallaan ja viittaavat selkeästi vajaatoimintaan, joka vaatii elinikäisen lääkityksen. Kyllä pääsi pitkä itku heti, kun oli punaista luuria painanut. Edes minun pessimistisinkään mieleni ei olisi osannut kauhukuvitella tällaista. Missä täällä oikein jaetaan niitä hyviä asioita? Miten tämä voi mennä näin? On ihan turhaa edes yrittää hapuilla vastauksia, mutta miksimiksimiksi-nauhaa on todella vaikea pysäyttää rullaamasta. Tämä on kuin toisinto muutaman vuoden takaisesta – koirallani on krooninen sairaus, jonka oireita en ollut edes osannut huomata ja huolestua niistä. Jotenkin kaikki usko ja toivo valahtivat nyt viimeistään jonnekin kauas. On vain niin voimaton ja syyllinen olo. Tuskin enää koskaan otan koiraa.<br />
<br />
Nyt on onneksi vähän jo helpottanut, kun ehdin alkujärkytyksen jälkeen tutkia asiaa enemmän. Koirat vastaavat kilpirauhaslääkitykseen yleensä mainiosti eikä sairaus oikein lääkittynä välttämättä lyhennä potilaan elinikää ollenkaan. Jo lääkärin kanssa puhuessani muistelin, että tämä olisi juuri se poikkeuspulma, johon on haettavissa Kennelliitolta erikoislupaa kisata lääkityksestä huolimatta ja niin se olikin. Kisoihin pääseminen ei todellakaan ole ykkösprioriteetti mutta olisi valehtelua väittää, että olisi mukavaa patistaa viisivuotias taitava koira varhaiseläkkeelle. Jos jotakin muutakin positiivista voi tilanteesta etsiä, niin kilpparivaiva saattaa selittää ärhäkän korvatulehduksen. Munuaisongelmiin sillä ei kuulemma pitäisi olla yhteyttä, joten tämä tuli nyt lähinnä vain vielä lisäbonuksena muiden huolenaiheiden jatkoksi. Kunpa munuaisissa ei olisi mitään isompaa vikaa! Minä tietenkin olen ihan satavarma, että Suppiksella on jokin valtava kasvain tai laajempi autoimmuunitauti, joka romauttaa kaikki elimet yksitellen ja aiheuttaa tulehdustiloja sinne tänne, mutta jos nyt ei ihan siihen vielä mentäisi. <br />
<br />
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Huhtikuu+2010/kura15.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Huhtikuu+2010/kura15.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Toukokuu+2010/Lenkill%C3%A4+17.5.2010/ranta3.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Toukokuu+2010/Lenkill%C3%A4+17.5.2010/ranta3.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
Minun koirani, minun hienot rakkaat koirani, miksi juuri ne? Tekisi mieli heittäytyä lattialle parkumaan, että ei tätä voi tapahtua. Tuntuu vain niin käsittämättömältä, kun viiden täysin terveen vuoden jälkeen yhtäkkiä onkin kaikki pielessä. Suurimman osan ajasta ajattelen, että tässä on vain jokin iso virhe eikä todellisuudessa ole mitään hätää. Eihän sitä vielä tiedä, mitkä ovat seuraavat käänteet. Voi hassu herttainen Suppilo. Niin epäreilua. Vaan sellaista elämä vain joskus on. </div></div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-75093431584928989762014-02-12T19:00:00.000+02:002014-02-12T19:17:46.696+02:00Mustan pilven takana on aina toinen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Lääkärireissutarinat jatkuvat. Missä vaiheessa tästä(kin) blogista tuli sairaskertomus?<br />
<br />
Tämänpäiväisellä käynnillä meni pieleen kaikki, mikä vain voi pieleen mennä. Korva oli taas ihan täynnä mömmöä. Siitä otettiin näyte viljeltäväksi – tuloksissa menee jonkin aikaa. Canaural-tippa lopetettiin nyt, koska se ei ole vaivaa nujertanut, mutta puhdistamista jatketaan tulosten saamiseen saakka. Kun Suppis viime kerralla nukutettiin huuhtelua varten, ajeltiin siltä myös karvat tassusta kanyylin takia ja parin viikon aikana se on päässyt nuolemaan kohtaa niin, että iho on mennyt vähän rikki. Sitä hoidetaan nyt sitten antibioottivoiteella, pesuilla ja lottovoittona aussie saa törttöillä kaulurin kanssa satelliittipäänä aina yksin ollessaan.<br />
<br />
No – kunpa tässä olisikin ollut kaikki. Koska korvavaiva on ollut niin sitkeä ja kestänyt pitkään sekä koira ollut selvästi vaisu, päätettiin ottaa varmuuden varalta myös verikoe. Varmuuden varalta, niinpä niin. Susun munuaisten urea-arvo ei ollut viiterajoissa ollenkaan. Miten tämä on mahdollista? Ihan oikeasti miten tämä on mahdollista? Onko yksi terve koira liikaa vaadittu? Jotenkin kaikki se Mörkön sairastamiseen liittynyt suru valui samalla sekunnilla valtamereksi ympärille, olen kuullut nämä sanat jo aiemmin, olen kokenut tämän jo, nähnyt koko setin. Ei Susua, ei pientä hassua omppupeppua. Se ei <i>saa</i> olla sairas. Antaisin ihan mitä vain, että se saisi elää rennon, iloisen ja terveen loppuelämän – saisi vipeltää hassuja hepuleitaan lumihangessa, pomppia punaisen lempparipallon perässä, nukahtaa tyytyväisenä kuono kainalossani. Olla onnellinen suppilonenu. On niin lannistavan väärin, jos se on sairas. Anna tämän olla pelkkää pahaa painajaista.<br />
<br />
Maanantaina Susu menee virtsanäytteen ottoon klinikalle, minkä jälkeen toivottavasti ollaan viisaampia. Tiedän turhankin hyvin, että kauhuskenaarioissa pyöriskely on täysin turhaa eikä se johda tässä vaiheessa yhtään mihinkään, mutta kyllä tämä aika lujaa löi. Samalla uskottelen kovaa tahtia itselleni, että eihän tällaista tapahdu ja oikeasti kaikki on todella hyvin.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2/DSC_4925.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2/DSC_4925.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-65103142581019415032014-01-30T21:35:00.000+02:002014-01-30T21:40:41.793+02:00And joy will cross the line<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7347.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7347.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7421.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7421.jpg/_full.jpg" style="width: 298px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7473.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7473.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
Äsken iltalenkillä ihmettelin, miten huvittavan hulvaton Susu on tänään ollut, kunnes hoksasin: olisiko korvahuuhtelu helpottanut näin paljon suppilonokan oloa? Tosi hieno juttu, jos korva ei tunnu enää tukalalta mutta kyllä jälleen laittaa miettimään, kuinka lannistavan vaikeaa koiran vointia on arvioida. Muutokset hivuttautuvat niin vaivihkaa arkeen ja kaikkeen tottuu liian nopeasti. Alan olla yhä vakuuttuneempi, että esimerkiksi kroonista synnynnäistä päänsärkyä on lähes mahdotonta havaita koiran käytöksestä... Ei voi millään tietää, oireileeko koira vaikka Chiarin epämuodostumaansa vai ei. Välillä toivon, että osaisin olla vähemmän kyyninen ja luottaa siihen, että valtaosalle koirista se ei aiheuta kipua, mikä on etenkin lievillä muutoksilla hyvinkin mahdollista. Vaan silti niitä oireilevia on aina liikaa, vaikka prosentit vähän paremmilta näyttäisivätkin. Meillä kävi pari päivää sitten vieraileva asiantuntija luennoimassa koiran kehitysbiologiasta ja onhan se tieteenkin valossa melkoisen karua, kuinka kehityshäiriöitä pidetään normaaleina rotutyypillisinä ominaisuuksina. Kenties irvokkaimpia ovat tapaukset, joissa terveydelliset riskit olisivat helposti ehkäistävissä välttämällä tiettyjen ominaisuuksien yhdistämistä, mutta siltikin ulkonäkö talloo hyvinvoinnin lyttyyn.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7310.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/DSC_7310.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
Suppilo on onneksi nyt tervehtymässä ja ilmeisen tyytyväinen otus <img src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" height="18" id="ctl00_ctl00_91" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /> Tänään se hipatti aurinkoisella hangella ihan innoissaan. Pitäisi kyllä kuvata enemmän – tuntuma katoaa tosi nopeasti ja yhtäkkiä kaikki on ihan vinksin vonksin ja rajaukset hönttejä. Noo, ehkä pieni epävakaus sopii ihan hyvin yhteen noiden Susun ilmeiden kanssa. Pitäisi joskus tehdä sellainen koontipostaus ei niin onnistuneista otoksista, sillä nämäkin kuvat ovat Suppiksen ilmeiden osalta sitä edustavinta ja normaaleinta osastoa...</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-7986518882535555412014-01-29T21:49:00.001+02:002014-01-30T21:35:15.425+02:00Propellikorva kuntoon<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/Lumi/DSC_7223.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/Lumi/DSC_7223.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
Voihan korva! Toissapäivänä Susu meni kontrollikäynnille lekuriin, mutta ahkerasta puhdistuksesta huolimatta korva oli yhä ihan likainen – itse korvakäytävää ei näkynyt syvemmällä oikeastaan ollenkaan mömmön alta. Höh. Ei auttanut muu kuin varata tälle päivälle aika nukutuksessa tehtävään huuhteluun, koska vaikka korva ei Susua ole tuntunut vaivaavan juuri missään vaiheessa, ei hoitoa varmaankaan kannata nyt jättää puolitiehen. Pyysin, että samalla kun piikitetään unille, voitaisiin ottaa myös vihdoin viralliset selkäkuvat. Meillä oli juuri koulussa elvytystilanteiden harjoittelua ja muutenkin tieto kyllä lisää (etenkin pessimistin) tuskaa – tosi huolettomasti ja paljon koirille anestesiaa käytetään verrattuna vaikka ihmisiin. Tänään siis tavoittena lähinnä oli, että Suppilossa vielä henki pihisisi toimenpiteen jälkeenkin... <img src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" height="18" id="ctl00_ctl00_91" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /><br />
<br />
Tänään Suppis kipitti taas yhtä iloisesti eläinlääkäriasemalle. Ei se korvan tonkimisesta tykkää ja huristen kohoava tutkimuspöytä on jännä, mutta jotenkin se ei kuitenkaan yhtään pelkää klinikalle menemistä. Ihmiset on aussiesta aina kivoja ja käsittelyä on harjoiteltu aikoinaan niin paljon, että ehkä lopputulos on kuitenkin plussan puolella. Ja Suppilosta kaikki yhdessä tekeminen on hauskaa! Huuhtelussa ja röntgenissä meni pari tuntia, minkä jälkeen sain hakea hoipertelevan koiran kotiin. Korvakäytävässä oli ollut todella paljon eritettä sekä se oli punoittava ja paikoin verestävä, mutta tärykalvo onneksi ehjä ja siisti. Nyt jatkamme taas korvatippoja parisen viikkoa ja sitten jälleen kontrolliin. Selkäkuvista en saanut oikein mitään kommenttia, joten täytyy odotella liiton tuomiota niistä.<br />
<br />
Laskin huvikseni, paljonko tähän korvaepisodiin tähän mennessä on mennyt rahaa ja summa kohosi huimaan yli 400 euroon. Ja arvatkaapa vain, kenen erään merlekoiruuden vakuutus lakkautettiin juuri joulukuun alussa? Jep, Suppilon – <i>kun ei sillä ikinä ole ollut mitään</i>. Ups. Miten siinä aina käy juuri näin?</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-62561558110398793582014-01-21T19:16:00.003+02:002014-01-21T19:16:42.637+02:00Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/Lumi/DSC_7261.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2014/Tammikuu/Lumi/DSC_7261.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a> <br />
<br />
Kuulas ranta, kirkas aurinko ja kieppuvat lumitähdet – maailmasta tuli heti paljon kepeämpi. Kiireet kampuksella ovat pitäneet tarkasti huolen siitä, että liikaa talven valosta ei ole päässyt nauttimaan, mutta onneksi päivät pidentyvät koko ajan. Suppilo on lumesta ihan riemuissaan ja viilettää nokka hangessa hepuleitaan aamulenkeillä. Sitä ei onneksi pahempikaan pakkanen vaivaa!<br />
<br />
Korvasta sen sijaan on ollut harmia. Ensimmäisinä oireina joulukuun puolivälissä ilmaantuivat punoitus ja kutina, pian sen jälkeen korva alkoi töhniä. Minulla on pahana tapana vähän ylireagoida terveyteen liittyvissä asioissa ja niinpä tällä kertaa ajattelin olla hössöttämättä ja putsata korvaa reseptivapaalla litkulla ja odottaa joulun yli. Hyvä suunnitelma? Ei. Ei alkuunkaan. Jatkuva pään ravistelu ja pahin ärsytys kyllä loppuivat melkein yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, mutta terveestä korva oli vielä kaukana. Lääkärissä korvasta löytyi sekä hiiva- että bakteeritulehdus eli ei kun tippakuuri käyntiin. Lisäksi korvaa piti puhdistaa, mikäli se vielä erittäisi ja näyttäisi likaiselta. Tässä välissä ehdimme palata takaisin pääkaupunkiseudulle ja ainoastaan Canaural-pullo eteisen pöydällä tuntui enää muistuttavan koko vaivasta. Tunnollisesti kuitenkin jatkoin tippojen laittamista aina kontrollikäyntiin saakka, vaikka korva näytti siistiltä eikä tuntunut Suppiloa vaivaavan.<br />
<br />
Vaan kuinkas kävikään? Viikko takaperin sitten kiikutin aussien korvineen Vallilan eläinlääkäriasemalle ihan vain varmuuden vuoksi, kun <i>ihan varmasti se on jo täysin terve</i>. Vastaanotolla korvasta kuitenkin löytyi vielä paljon bakteereita eli vain hiivatulehdus oli parantunut. Paljastui, että syvemmältä koko korva oli vielä täynnä mömmöä, jonka liian luottavaisesti olin kuvitellut nousevan ylemmäs muutamalla puhdistuksella. Voi hitsi! Ei tietenkään ole sanottua, että tulehdus olisi rauhoittunut ahkerammalla puhdistusaineen läträyksellä, mutta ei siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jatko-ohjeiksi siis tippakuurille kahden viikon jatkoaika ja korvan päivittäinen puhdistus. Onneksi höntti ja käsittelyä kohtaan loputtoman hyväuskoinen Suppilo nakottaa hoitotoimien ajan kiltisti paikallaan, vaikkei korvan jatkuva räplääminen varmasti kauhean mukavaa ole. Minusta vain tuntuu, että korva on yhä ihan likainen, eikä puhdistusaine irrota töhniä syvemmältä ollenkaan... Jos korva ei viikon kuluttua ole kontrollissa kunnossa, joudutaan se ehkä huuhtelemaan nukutuksessa. Äh. Kuntoon se täytyy joka tapauksessa saada ja pian, koska korvatulehduskierre ei taida olla mikään ihan epätavallisin kiusa.<br />
<br />
Onko muilla kokemusta sitkeistä korvatulehduksista? <img id="ctl00_ctl00_88" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/sad.gif" style="border-width: 0px;" /></div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-23715729224654069842014-01-10T21:26:00.000+02:002014-01-10T21:26:22.608+02:00Väritön tammikuu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6778.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6778.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
Nyt seuraa paljastus: kokosin tämän postauksen todellisuudessa jo marraskuun puolella, mutta jotenkin se jäi arkistoihin julkaisemattomana. Kuvista ei kai kuitenkaan arvaisi, etteivät ne ole vaikkapa tänään napsittuja. Kuinkakohan kauan talvi aikoo vielä viivytellä? Vai meinaako se jättää tämän vuoden kokonaan väliin? Eilen kävelin Kyläsaaren rannassa ja olo oli melkein epätodellinen. Linnut lauloivat, hiekka rahisi lenkkareiden alla ja ilma oli leppeä. Tuntuu, ettei aika kuluisi ollenkaan, kun maisema on näyttänyt jo kuukausia ihan samalta. Arkikin hyrrää joululoman jäljiltä jälleen tuttuja syksyisiä teitään. Tokoiltua on tullut tosi vähän, mutta loppuvuoden rutistusten jälkeen on tehnyt ehkä pelkkää hyvää käydä silloin tällöin vain hassuttelemassa kentällä kaksistaan. Kohta ruvetaan taas treenaamaan toden teolla!<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/1-DSC_6711.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/1-DSC_6711.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6710.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6710.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6739.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6739.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a> <br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6747.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6747.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6699.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6699.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
<br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-70995074417272143592013-12-31T16:11:00.000+02:002013-12-31T16:14:06.150+02:00"Ei se ole hankala – maailma ei vain ole sille sellaisenaan sopiva"<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Tänään on Susun viisivuotissyntymäpäivä. Unohduin lukemaan vanhoja juttuja Susun <a href="http://pikkuaussie.blogspot.fi/">pentublogista</a> ja <a href="http://blog.hulleri.net/">edellisestä blogista</a>. Keräsin tähän kirjoitukseen koonnit, kuvia ja sitaatteja viiden vuoden ajalta <img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /><br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>2008</b></span><br />
Patchcoat S-pennut syntyivät vuoden viimeisenä päivänä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>2009</b></span><br />
Susu tuli meille. Pentuaika oli tosi aktiivista – sosiaalistamista, treenaamista, leireilyä, eri lajeja... Susu oli pikkupennusta saakka hirmuisen leikkisä ja se kasvoi heti vahvasti kiinni minuun. Ensimmäinen vuosi sujui hyvin, vaikka nelikuisesta asti koiran reaktiot uhkiin ja pelkoihin olivat jo ihan totisia.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/5_full.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/5_full.jpg/_full.jpg" style="width: 245px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/hela2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/hela2.jpg/_full.jpg" style="width: 107px;" /></a> <a href="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2009/12/piippi3.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2009/12/piippi3.jpg" style="width: 245px;" /></a><br />
<div style="text-align: center;"><i><br />
</i></div><div style="text-align: center;"><i>"Millainen Susu sitten on? Tuskin ainakaan tapaus sieltä helpoimmasta päästä. Jonkun mielestä se on todella arka, toisen mielestä tytön volyyminappi on turhan kaakossa, kolmas heristää sormea pikkupoliisin ominaisuudelle ja neljäs löytää vikaa ties mistä. Sellainen Susu on – pidättyväinen, herkkähaukkuinen ja vahtiva, mutta samalla paljon muutakin. Susulla on mieletön keskittymiskyky, se rakastaa omia ihmisiään yli kaiken, on aina valmis tekemään kaikkea ja on kaikin puolin mitä mainion pikkupaimen."<br />
<br />
"Susu on niin loistava koira! Niin rakas pieni puikkonokka. Mitä tahansa sen kanssa keksiikin tehdä, on se aina yhtä innoissaan mukana omppupylly keikkuen. Ja Susu on päivä päivältä ihanampi – millainen se oikein onkaan vuoden päästä? Tai viiden?"</i></div><br />
<span style="font-size: large;"><b>2010</b></span><br />
Vuosi oli haastava. Olin aika hukassa, kun Susu vuoroin panikoi kuollakseen ja vuoroin räjähteli. Meno luisui enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Tokossa oli paha ääntelyongelma, agilityssä asennevamma. Juoksut vaikuttivat todella vahvasti siihen, millainen koira milloinkin oli. Tokosta saimme ALO1 ja agin kisaura korkattiin hypärillä.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2010/11/upside.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2010/11/upside.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Lokakuu%202010/Syysretki/retki1.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Lokakuu%202010/Syysretki/retki1.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Joulukuu%202010/L%E4mmittelylenkki/lamppa7.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Joulukuu%202010/L%E4mmittelylenkki/lamppa7.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Susu+j%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/jaa12.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Susu+j%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4/jaa12.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;"><i>"Syön sanani, jos olen joskus sanonut paimenkoiraa helpoksi. Toimii kuin ajatus – niin hyvässä kuin pahassa."<br />
<br />
"Harmittaa ihan kamalasti, kun en osaa olla tyytyväinen Susuun (agilityssä). Etenkin, kun pikkupaimen yrittää aina parhaansa ja haluaa niin kovasti olla mieliksi."<br />
<br />
"Nuoren koiran kanssa oleminen on niin paljon muutakin kuin yksittäisten suoritusten pikkutarkkaa hiomista, sillä ensin pitää kyhätä jonkinlainen pohja treenaamiselle ja raivata esteet tieltä – voittaa pelot, opetella oppimaan ja sitä rataa. Saada koira tuntemaan, että on oikeasti okei yrittää, epäonnistua ja vielä nousta takaisin jaloilleen. On niitä mutkattomia koiria, joiden kanssa kaikki nämä mietteet voi heittää mielestä, mutta Susu ei kai ole niitä."<br />
<br />
"Vielä joskus haluaisin päästä kunnolla perille Sususta."<br />
<br />
"Mietin, tuleeko jokaisen omistamansa koiran kanssa jossain vaiheessa sellainen tunne, että juuri tällainen koira minulla kuuluukin olla ja että me sovimme hyvin yhteen työparina. Tietää, että tässä on se koira, josta vielä joskus tulee toinen puoli ajatuksista, sininen varjo vierelle. Sellainen Sususta tulee, siitä olen ihan varma."</i></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><br />
<span style="font-size: large;"><b>2011</b></span><br />
Pulmat jatkuivat ja ääniherkkyys paheni mutta hiljalleen aurinko alkoi paistaa yhä useammin. Susu steriloitiin, Viiru tuli meille. Aloin jo ymmärtää Susua ja oivaltaa sen, että pikakorjausta ei ole, mutta se oli vasta ensimmäinen askel – olin yhä neuvoton sen suhteen, mitä minun tulisi tehdä. Näin lukon mutten löytänyt avaimia. Kesä oli ihana: treenasimme ja kisasimme paljon. Loppuvuodesta pystyin jo suhtautumaan vaikeuksiin rennommin ja nauramaankin Suppiksen hönteille jutuille. Tokossa AVO1, agissa kakkosiin.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Rannalla/DSC_9579.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Rannalla/DSC_9579.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Juhannus/Muut/DSC_0148.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Juhannus/Muut/DSC_0148.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Juhannus/Ilta/DSC_0339.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Kes%C3%A4kuu+2011/Juhannus/Ilta/DSC_0339.jpg/_full.jpg" style="width: 180px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Marraskuu+2011/Lumileikkej%C3%A4/DSC_3982.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Marraskuu+2011/Lumileikkej%C3%A4/DSC_3982.jpg/_full.jpg" style="width: 420px;" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;"><i>"Aussie ailahtelee saman päivän ja jopa treenin aikana äärilaidasta toiseen, räjähdysvaarasta luimuiluun. Tuottaa melkoisia haasteita pysyä itse tasaisena turvana ja tukena, kun samalla niin usein joutuu vääntämään kättä käytöstavoista herkkien hetkien vastapainoksi."<br />
<br />
"Susu on niin yhden ihmisen koira kuin vain voi olla ja joskus kieltämättä tuottaa päänvaivaa osata olla juuri oikeanlainen maailman keskipiste propellikorvaiselle otukselle."<br />
<br />
"Se on niin hurjan ailahtelevainen, kaikki sävyt ja reaktiot löytyvät laidasta laitaan niin hyvässä kuin pahassakin. Kun lisätään siihen vuoristorataan vielä kaikki hormonihiireilyt ja muut, en ole enää alkuunkaan haka sanomaan mitään yleispätevää Supesta. Välillä se on ihanan helppo ja välillä taas on kovin vaikeaa."<br />
<br />
"Susu täyttää pian kolme. Ehkä näitä kausia vain aina välillä tulee, en tiedä. Sen luonnetta kuvaa hyvin se, että se ei ikinä hihkaise “case closed!” Aina jää vähän varaa epäilykselle ja vanhoihin kauhistuksiin paluu tapahtuu todella herkästi. Aussien mielestä jokaisella kultaisella reunuksella on pilvensä."<br />
<br />
"Nykyään suhtaudun asiaan jo vähän huvittuneesti – Suppilo on herttainen höntti, jonka maailma nyt vain on vähän vaarallisempi kuin muiden."</i></div><br />
<span style="font-size: large;"><b>2012</b></span><br />
2012 oli muutosten vuosi. Asuimme vähän siellä täällä ja syksyllä siirryimme pysyvästi Joensuusta Helsinkiin. Nyt jälkikäteen ihmettelen, miten hyvin selvisimme kaikesta myllerryksestä – reissaamisista, muutoista, kaikista uusista jutuista. Arki alkoi tasoittua, mutta pelkokerroin kasvoi eksponentiaalisesti – kun paha paikka tuli, koira luisui suoraan paniikkiin. Kesä oli taas täynnä treenejä, kisattiin vain agissa ja Susu nousi kolmosiin. Jouduin lopettamaan kilpaurheilun SM-tasolla, Mörkö kuoli.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Toukokuu+2012/Niityll%C3%A4/DSC_6008_2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Toukokuu+2012/Niityll%C3%A4/DSC_6008_2.jpg/_full.jpg" style="width: 185px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2/DSC_4971.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/J%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2/DSC_4971.jpg/_full.jpg" style="width: 420px;" /></a> <br />
<br />
<div style="text-align: center;"><i>"On ikävää, jos koko ajan joutuu vääntämään asioista ja olemaan ikään kuin vastakkain, vaikka todellisuudessa koiran kanssa pitäisi toimia tiiminä. Nyt sitä kuluttavaa kitkaa ei ole ollut, vaan koiran kanssa on ollut hyvä olla ja toimia. Parasta on se, miten hyväntuulinen Susu on ollut. Se on niin herttainen, kun on onnesta suunnilleen soikeana. Sellainen sillä on oikeus olla – toisin sanoen sillä on oikeus saada sellaista puuhaa ja sellaiset ohjeet elämään, että sen ei tarvitse vaivata kirjavaa päätään turhilla huolilla. Hassu propellikorva. Minä niin tykkään siitä. Vaikka ehkä liian harvoin sen ääneen sanon."<br />
<br />
"Susu vaatii paljon, se ei ole mikään huoleton kotikamu, jonka kanssa voi vain olla ja elellä. Se tarvitsee paljon tekemistä, toimintaohjeita ja jatkuvaa tukea. Sen kanssa pitää ihan oikeasti <i>olla</i>, ei riitä että vie lenkille ja treenaa. Tai että on sen kanssa 350 päivää vuodessa, pitäisi olla ainakin se 360. Olen jollain tapaa vasta nyt ymmärtänyt, mistä Susun hyvä elämä koostuu, eikä se ole mikään ihan helppo valmispaketti."<br />
<br />
"Kaikkein paras fiilis tulee yhdessä tekemisen tunteesta – siitä, että pystyn ihan ääneenkin sanomaan, että sovitaan Suppilon kanssa jo hetkittäin aika hyvin yhteen!"<br />
<br />
"Ainoa keino lähemmäs lisänimeä Suppilon varahermojärjestelmä on ihan oikeasti yhdessä tekeminen ja oleminen – ajatus siitä, että olemme tiimi, johon pitää saada rakennettua aukoton luottamus välittämättä siitä, millä silmällä muut katsovat tai mitä he ajattelevat." </i></div><br />
<span style="font-size: large;"><b>2013</b></span><br />
Sususta tuli aikuinen. Minustakin ehkä jo vähän. Kevät meni pääsykokeisiin päntätessä, kesä treenattiin taas tosi ahkerasti. Pääsin eläinlääkikseen. Tuloksia tuli – BH, SOVE, vepen ALO1 ja TK3. Susu oli rennompi ja ihanampi kuin koskaan, arki helppoa ja yhdessä tekeminen mahtavaa. Ymmärsin, kuinka tärkeä Susu minulle on. <br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Hein%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3738.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Hein%C3%A4kuu/Sekalaisia/DSC_3738.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Hein%C3%A4kuu/Rannalla/DSC_4159.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Hein%C3%A4kuu/Rannalla/DSC_4159.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <br />
<br />
<div style="text-align: center;"><i>"Yhtäkkiä olin ihan hirvittävän onnellinen siitä, että minulla on se ja nimenomaan juuri se. Oma Suppilo."</i></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">"<i>Löysin sen todellisen hassun Suppilon kaikkien tavoitteiden ja pohdintojen takaa. Niin kummalta ja nurinkuriselta kuin tämä kuulostaakin, niin eniten se vaati uskallusta luovuttaa. Rohkeutta olla ylpeä tähänastisista saavutuksista ja todellista, aitoa ymmärrystä siitä, että koira on ihan oikeasti ensisijaisesti koira – ei taitavuuden tai onnistumisen mittari."<br />
<br />
"Minä tiedän, että Susu osaa, ja uskon ihan täysillä siihen, että vielä yhdessä pystymme selviämään ja saavuttamaan vaikka mitä."<br />
<br />
"Notkahduksia on toki yhä mutta yhä useammin Suppis on kuin ajatus ja jokaisen sellaisen hetken jälkeen kaikki tehty työ tuntuu sen arvoiselta ja olen iloinen siitä, ettemme ole luovuttaneet."</i></div><br />
Viimeisten viiden vuoden aikana elämässäni on muuttunut ihan kaikki yhtä lukuunottamatta. Susu on ollut aina tässä, koko ajan vierelläni, puikkonokka pomppien. Tähän kirjoitukseen tarvitsisi jonkin hienon, kokoavan lopetuksen, mutta en tunnu löytyvän sanoja. Ne kujeilevat Susun rennossa laukassa, iloisessa ilmeessä ja yhtäkkisissä hepuleissa, kierivät nippusiteeksi välillemme. Olen löytänyt jotakin, josta en edes oikein tiedä, mitä se on. Kiitos Susu, kiitos Miimi, kiitos Hanne! Kiitos kaikki, jotka ovat auttaneet meitä – teitä on monta. Nyt minulla ja Susulla on yhteinen maailma, jossa myös Suppilolla on hyvä olla.<br />
<br />
<div style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b>Paljon onnea Susu! </b></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b><br />
</b></span></div></div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-6058434636805235992013-12-28T12:53:00.000+02:002013-12-28T18:23:03.196+02:00Vuosi ikävää<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Mörkön kuolemasta on tänään vuosi. Vuosi siitä, kun viimeisen kerran heräsin aamuun pikkukoira kainalossa, vuosi siitä, kun viimeisen kerran katsoin reippautta suoraan silmiin, vuosi siitä, kun viimeisen kerran pikkukoira nukahti kerälle syliini. Se ei enää milloinkaan herännyt enkä vain vieläkään ymmärrä sitä. Hetkittäin ajatus livahtaa tietoisuuteeni ja suru valahtaa varpaisiin saakka. <i>Miten se voi olla poissa? Miten se on mahdollista? Miten?</i> Minulla on yhtä vähän vastauksia kuin vuosi sitten. Vaikka jo aika parantaa paljon sitä, mihin järki ei pysty, lokakuussa Topin kuoltua kaipaus lopulta pakotti minut rationaalisuuden rajoista pois ja muutama päivä sitten aattoaamuna itkiessäni mietin, vietetäänköhän Nangijalassa joulua. Ajatus Astrid Lindgrenin lastenkirjan kuolemanjälkeisestä todellisuudesta kursii sydäntä kokoon ja kuva Topille karvatohvelia heiluttavasta pienestä leijonamieli-Mörköstä antaa hetken hengähtää. Ne eivät ole yksin. Kaikki on hyvin.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen%20k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_9777.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen%20k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_9777.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
Syksyn aikana olen miettinyt, miksi Mörkön kuolema oli niin tukahduttava. Se ei aiheuttanut pelkkää puhdasta karua surua, vaan kietoutuu yhä edelleen henkitorvea hakkaavaan syyllisyyteen, epävarmuuteen ja riittämättömyyteen. Vastuu toisen elämän rajaamisesta on raskas taakka enkä ole varma, ovatko oikea ja väärä oikeita termejä tässä yhteydessä. Lopetus oli ehkä tekona oikea, mutta silti termin käyttö tuntuu irvokkaalta. Ei tämä voi olla oikein, ei maailma saa mennä näin. Jotenkin ikävä rymähti niin henkilökohtaisena ja jakamattomana, että välillä sen väkevyys turhauttaa minua itseänikin. Se oli vain koira, vain koira.<br />
<br />
Silti neurobiologian luennolla näytetyt kaavakuvat eläimen selkäytimestä tai pienen foramen magnumin näkeminen koiran kallossa luusalissa ensin lamauttavat, sitten lyövät ajatukset laukkaan. Nielaisen nyrkillisen lasinsirpaleita ja pakokauhu pyörii pientä kehäänsä jossakin syvällä. Millainen elämä Mörköllä oikein oli? Millainen elämä tuhansilla muilla koirilla on? Tuossa se nesterakkula ihan oikeasti painoi hermoja. Tuosta pikkuaivot ihan oikeasti pusertuivat selkäydinkanavaan. Ei ole kyse jännän näköisistä mustavalkoisista magneettikuvista tai lausuntopaperiin kirjoitetuista milleistä, vaan se on todellisuutta. Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen. Jos vain. Mitä ihmettä me olemme tehneet?<br />
<br />
Vaan tiedän, mitä Mörkö minulle sanoisi. <i>Ei kuolema mitään ole. Hirvittävää on olla elämättä.</i> Se heiluttaisi häntäänsä ja hyppäisi jalkaani vasten venyttelemään. Ja olisi niin oikeassa, niin oikeassa. Kuten aina. Se käskisi muistelemaan kaikkia seitsemän vuoden hauskoja hetkiä ja iloisia sattumuksia. Eihän koira teeskennellä osaa.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen+k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_5012.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen+k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_5012.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
On ihan nurinkurista, että Mörkö-merkinnät ovat aina niitä kaikkein surkeimpia, vaikka kaikkein vahvimpana se elää muistoissani nauravana hampurilaisnenänä ja viuhuvana häntänä. Kun suljen silmät, se on taas tässä, jättitassut pihkalta tuoksuen. Vaikka syringomyelia aina vuotaa vähintään rivien väleistä kirjoituksiin, se oli vain häviävän pieni pala Mörköä. Eikä minulla enää oikein ole aiheesta asiaakaan – minulla on vain rakkaista muistoista punoutuva ikäväni eikä sillä ole mitään tekemistä jalostuksen tai katkeruuden kanssa. Nostin kädet pystyyn jo vuosia sitten.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen%20k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_0156.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Arkistojen%20k%C3%A4tk%C3%B6ist%C3%A4/DSC_0156.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
Voi Mörkö. Pikku-Manuel, Kyyhkyntien keisari. Se oli niin raivostuttavan itsepäinen ja tarmokas otus. Rohkea kuin leijona ja ovela kuin kettu. Kymmenen kiloa impulsiivista iloa. Unohtumaton koira, tosiaan. <br />
</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-57645771498875984422013-12-24T11:03:00.001+02:002013-12-24T11:05:04.532+02:00Aina on liian aikaista antaa periksi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Tammikuu/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_0231.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Tammikuu/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_0231.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a> <br />
<br />
Terveiset Joensuusta! Matkustimme jo viime viikon puolella Susun kanssa tänne kauas itään joulunviettoon. Vaikka viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme kotiututuneet pääkaupunkiin mainiosti, täällä on koti. Täällä on tilaa ja happea, metsiä ja rantoja. Perhe ja Susulle <a href="http://superkoira.blogspot.fi/">leikkikaveri</a>. Sekä nyt myös pentu! (Josta Suppilo tosin on pysytellyt visusti erossa.) Syksyn aikana olemme käyneet idässä vain kerran, koska Susun junassa vajaan viiden tunnin ajan lamaantuneena täriseminen ja kuolaaminen ei ole kenellekään mukavaa, joten tuntui erityisen mukavalta päästä tänne. On kummallista, miten joihinkin metsäpolkuihin ja rantapoukamiin ei vain kyllästy milloinkaan.<br />
<br />
Joulun kunniaksi pikainen katsaus kuluneeseen vuoteen tulosten osalta. Vuoden 2013 tavoitteet näyttivät tältä:<br />
<ul>
<li><b>toko</b>: ääntelyn kärsivällistä kitkemistä (VOI1, TK3) </li>
<li><b>haku</b>: BH (nyt <i>ihan oikeasti</i>!), kisamaisia treenejä, tyhjiä ratoja, asenne edelleen tapissa, kiintorulla</li>
<li><b>vepe</b>: SOVE, ALO1 (<i>ilmoittaudu</i>!)</li>
</ul>
Kuinka kävi? <b>Tokossa</b> Susu kävi loka-marraskuussa kolmessa <a href="http://suppilo.blogspot.fi/search/label/Kisaraportit">kokeessa</a>: kolme ykköstä, kolme voittoa, TK3. <b>Haussa</b> Susu siirtyi kiintorullaan ja teki hienoja treenejä. <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/06/bh-patchcoat-sweet-dream.html">BH</a>-tittelin se kävi hakemassa kesäkuussa. Laukauksiin siedättäminen aloitettiin. <b>Vepessä</b> Susu suoritti <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/06/virallisesti-vesikirppu.html">soveltuvuuskokeen</a> ja sai <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/06/voitokas-vesikirppu-osa-ii.html">ALO1</a>-tuloksen peräkkäisinä päivinä. Lisäksi aussie kävi muutamaan otteeseen lampailla ja agia treenattiin sekä kisattiin pari kertaa. Leirielämää vietimme kesäkuussa <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/06/patchcoat-leiri-2013.html">Patchcoat-leirillä</a>, elokuussa aussieiden <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/09/aussieiden-tokoleiri-22-258.html">tokoleirillä</a> ja vielä lokakuussa aussieiden <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/10/luminen-hakuleiri.html">haku- ja tottisleirillä</a>. <br />
<br />
Tulokset ovat aina vain tuloksia eivätkä välttämättä kerro paljoakaan mutta silti – tämä oli hyvä vuosi. Välillä kokeissa tulee käytyä vähän sillä mielellä, että käy kokeilemassa onneaan ja joskus onnistuu, joskus ei. Pari vuotta sitten oivalsin, että Susun kanssa niin ei vain yksinkertaisesti voi tehdä. Se ei pysy kasassa, ellei ole täysin varma tekemisistään. Niinpä me treenasimme, treenasimme ja treenasimme – totta puhuen minä usein salaa sillä mentaliteetilla, että yritetään nyt edes näön vuoksi. Nyt, joulukuussa 2013, en vieläkään ihan ymmärrä, että tänä vuonna se tosiaan oli minun oma hassu suppilokoirani, joka oli jokaisessa kokeessa iloinen, reipas ja yritteliäs. Joka onnistui joka kerta, joka lajissa. Eikä se ollut sattumaa. Kiitos Susu, olet ihan tosi taitava ja tunnollinen! Ja niin tärkeä minulle. Minun vuoden 2013 tavoitteeni <i>elää hetkessä ja nauttia kympillä jokaisesta sekunnista, jonka saan viettää aussie vierelläni</i> oli helppo täyttää. Kameraa en sen sijaan ulkoiluttanut yhtään sen ahkerammin... Ehkä eläinlääkikseen pääseminen oli sitten se minun tulosonnistumiseni <img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /><br />
<br />
Vuonna 2014 <br />
<ul>
<li><b>toko</b>: TVA</li>
<li><b>haku</b>: laukaukset (olen pessimisti mutta yritetään)</li>
</ul>
Vähän karulta näyttää. Ehkä pitäisi alkaa taas treenata agilityä tavoitteellisesti?<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Tammikuu/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_0116.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Tammikuu/P%C3%A4rn%C3%A4vaaralla/DSC_0116.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a> <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;"><span style="background-color: white;"><span style="font-size: x-large;"><b>Oikein hauskaa joulua kaikille! </b></span></span></span><br />
<span style="color: #0b5394;"><span style="background-color: white;"><a class="nb" href="http://www.sherv.net/merry.snowman-emoticon-1572.html"><img alt="merry snowman emoticon" src="http://www.sherv.net/cm/emo/christmas/merry-snowman-smiley-emoticon.gif" /></a></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-50198090395394371142013-11-27T09:44:00.000+02:002013-11-27T09:45:50.987+02:00Movember liukuvärjäyksellä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Meidät <a href="http://superkoira.blogspot.fi/2013/11/movember-haaste.html">haastettiin</a>:<br />
<br />
<u>MOVEMBER-HAASTE</u><br />
<br />
1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.<br />
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.<br />
<br />
Viiksikuvia etsiessäni tein jännittävän huomion: Susu on vaihtanut väriään vuosien kuluessa! Pienenä se oli paljon blondimpi ja nenussakin oli pinkkiä, mutta nyt valkoisia viiksikarvoja on enää yksi ainoa jäljellä ja suppilonokkaa koristaa ihan musta kirsu. Tässä siis viiden vuoden viiksiliukuvärjäys, olkaa hyvä! Suppilo ei ole koskaan ollut järin innostunut radikaaleista ja nopeista muutoksista <img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Ai niin – toivottavasti kukaan ei kärsi pahasta akuutista pentukuumeesta...</span><br />
<br />
<a href="http://img-front.petsie.org/pet/picture/019386762_b.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://img-front.petsie.org/pet/picture/019386762_b.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/nauru.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/nauru.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<a href="http://i42.photobucket.com/albums/e319/Topimorko/silmat105.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://i42.photobucket.com/albums/e319/Topimorko/silmat105.jpg" style="width: 410px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/dsc_9128.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Blogikuvat/dsc_9128.jpg/_full.jpg" style="width: 180px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2010/08/wecan2.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.net/blog/wp-content/uploads/2010/08/wecan2.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<a href="http://img-front.petsie.org/pet/picture/020550209_b.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://img-front.petsie.org/pet/picture/020550209_b.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Huhtikuu+2011/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen/DSC_8073.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Huhtikuu+2011/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen/DSC_8073.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Tammikuu+2012/Sekalaisia/DSC_4219c.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Tammikuu+2012/Sekalaisia/DSC_4219c.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/Suppilo/DSC_4792.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/Helmikuu+2012/Suppilo/DSC_4792.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Syyskuu/DSC_6035.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Syyskuu/DSC_6035.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
Viskaan haasteen eteenpäin seuraaville: <a href="http://jedinmaailma.blogspot.fi/">Pääosassa Jedi</a>, <a href="http://kooikerit.blogspot.fi/">Punaista valkoisella</a> ja kolmanneksi kaikille nopeille, jotka vielä haluavat ottaa osaa marraskuun viiksihaasteeseen!</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-80119369354657995002013-11-23T13:29:00.000+02:002013-11-23T13:29:29.609+02:00Voidaan käydä pilvissä kyläilyllä <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6593.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6593.jpg/_full.jpg" style="width: 250px;" /></a> </div>
<div style="text-align: center;">
Paikallaolo <b>9</b></div>
<div style="text-align: center;">
Kaukokäskyt <b>8</b></div>
<div style="text-align: center;">
Ruutu <b>9 </b></div>
<div style="text-align: center;">
Metallinouto <b>5</b></div>
<div style="text-align: center;">
Hyppynouto <b>9</b></div>
<div style="text-align: center;">
Tunnistusnouto <b>8</b></div>
<div style="text-align: center;">
Liikkeestä istuminen <b>10</b></div>
<div style="text-align: center;">
Seuraaminen <b>8.5</b></div>
<div style="text-align: center;">
Luoksetulo <b>8 </b></div>
<div style="text-align: center;">
Kokonaisvaikutus <b>9</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Pisteet yhteensä <b>269</b>, <b>VOI1</b>, <b>TK3</b>, sij. <b>1.</b>/10</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Kolme koetta, kolme ykköstä, kolme voittoa, nolla nollaa. Tuntuu aika uskomattomalta, koska vielä hetki sitten epäilin, että mahdammeko enää ikinä päästä osallistumaan tokokokeeseen ääntelyiden ja arkailujen takia. Susu on ihana, kun se aina yrittää täysillä parhaansa <span class="userContent">♥ Tämänpäiväinen ei ollut ollenkaan parasta tekemistämme mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja Suppilo teki oikein hienosti. Nyt vain nokat kohti erikoisvoittajaa! </span><br />
<div style="text-align: center;">
</div>
</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-10636293203549005142013-11-15T13:25:00.002+02:002013-11-15T13:25:46.385+02:00Hetki<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/1-DSC_6662.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/1-DSC_6662.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a> <br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6673.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6673.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a><br />
<br />
<i>Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.<br />
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."<br />
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.</i><br />
<br />
Välillä mietin, miltä tuntuu sitten joskus elää ilman sinistä sielunpuolikasta, vaikka se tavallaan turhaa onkin. Tänään on huominen, josta olin eilen huolissani, eikä tulevan liika miettiminen kannata. On kuitenkin jotenkin niin käsittämätöntä, että Susu on pian jo viisivuotias. Siinä missä Mörkön kanssa jokainen päivä oli seikkailu, Susun kanssa eläminen on nuorallatanssia, jossa herkästi horjahtaa mutta hetkinä, kun jalkapohja ja antura ovat vakaat, nousee oikeasti maanpinnalta. Sanaton seitti on herkkää mutta mitä lujemmin siihen oppii luottamaan, sitä vahvemmaksi se kietoutuu. Tavallinen arki koiran kanssa on sarja rutiineja mutatassuineen ja karvakiehkuroihineen aamupuurossa, mutta silti se on kuitenkin jotakin myös paljon suurempaa. Todennäköisesti jotakin hyvin kaunisteltua, ilmaan rakennettua ja inhimillistettyä, mutta kenties sillä ei loppujen lopuksi ole niin väliä. Hyvistä ajatuksista kasvaa hyviä tekoja.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6786.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Valo/DSC_6786.jpg/_full.jpg" style="width: 600px;" /></a></div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-67917934349761149562013-11-07T20:29:00.000+02:002013-11-08T09:49:00.157+02:00Videota kokeesta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pitkästä aikaa on tarjolla Suppilo-videoita! Nämä pätkät ovat siis viime lauantain tokokokeesta, josta tarkempi selostus löytyy <a href="http://suppilo.blogspot.fi/2013/11/erittain-hyva-ellei-taydellinen.html">edellisestä postauksesta</a>. Joka ikinen kerta, kun näen kuvia tai videota Sususta, järkytyn yhtä paljon siitä, kuinka kääpiö se onkaan. Ihan tappi! Hassu omppupeppu. Se on tuollainen tasainen ja tunnollinen puurtaja – ei se näyttävin ollenkaan, mutta aika luotettava ja huvittavuuteen asti pedantti. <br />
<br />
<b>Seuruu (ei ihan kokonaan) 10 ja luoksetulo 8,5</b><br />
- noille käännöksilleni ja juoksuseuruulle täytyy tehdä jotakin... ei parasta Susua mutta aika näpsä kuitenkin<br />
- luoksetulo näytti yllättävän hyvältä mutta käskyt eivät tule ollenkaan oikeaan aikaan<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/jquzcKKMHLI" width="560"></iframe><br />
<br />
<b>Ruutu 10</b><br />
- huippu Suppis!<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/ZKWZLQCfQkw" width="560"></iframe><br />
<br />
<b>Metallinouto 9</b><br />
- katson tätä varmaan repeatilla seuraavat kaksi viikkoa, koska en vain voi vieläkään käsittää tuota vauhtia ja noston nopeutta :D (saati oman heittoni pituutta, nimimerkillä "yleensä heitän koiraani pallolla nenään")<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/D9-4ChYLhZk" width="560"></iframe><br />
<br />
<b>Tunnistusnouto 8,5</b><br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/q7daVPODXeM" width="560"></iframe><br />
<br />
Sellaisia! Susu näyttää minusta aika iloiselta ja olin tosi ilahtunut, kun se juoksee minusta poispäin noin rennosti. Sillä ihan häntä heiluu monessa kohtaa! Nyt vain pitää saada sille hurjasti lisää röyhkeyttä kiitää myös minua kohti täysiä. Vähän pohdin, että opettaisin koiran tulemaan luoksetulossa suoraan sivulle, koska se voisi olla Suppikselle kuitenkin vähän helpompaa. Lisäksi hoksasin, että aina vauhtiluoksareita ja -noutoja tehdessäni vapautan koiran sen ollessa vielä aika kaukana eli eipä sille paljoa ole tullutkaan vahvisteita vauhdista lähempänä minua. Treeniin myös edestä sivulle siirtymiset, ettei Suppiksen takamus jää puolitiehen. Luoksetulon stoppia olen alkanut nyt opettaa uudestaan ihan eri tekniikalla.</div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-86608306594926162312013-11-02T20:22:00.000+02:002013-11-02T20:22:30.810+02:00Erittäin hyvä ellei täydellinen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6249.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6249.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6250.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Marraskuu/Puhelimesta/IMG_6250.jpg/_full.jpg" style="width: 300px;" /></a><br />
<br />
Voi sentään. Mitäköhän sitä kirjoittaisi? Olin eilen illalla jo vahvasti kallistumassa siihen, että jätämme menemättä tämänpäiväiseen kokeeseen, koska on tullut treenattua tavallista nihkeämmin ja Suppis on ollut viimeisen viikon arjessa vähän epävakaampi – pelännyt esimerkiksi sadevesikaivoja niin antaumuksella, että on alkanut kyyristellä ja kiskoa pakoon useaa metriä ennen kaivojen ohituksia. Torstain ryhmätreeneissä se mölisi, hillui ja sovelsi kuin mikäkin höntti, ja kun eilen tein kaukoja sisällä ja kehuin sitä hillitysti, koira ryntäsi sängylle ja alkoi repiä päiväpeittoa samalla tapporavistuksia tehden – siis Susu! Jestas. Ehkä hieman ylimääräistä tekemisintoa siis... Noo, vähän epäröivistä fiiliksistä huolimatta tsekkasin illalla bussin valmiiksi ja asetin kellon soimaan kuudeksi. Aamulla olikin jo paljon positiivisempi fiilis ja oli kiva lähteä matkaan. Päätin jo etukäteen, että jos Susu piippaa kamalasti tai on ahdistunut, keskeytän vain eikä siihen maailma kaadu. Treenataan sitten taas lisää.<br />
<br />
Koe pidettiin Ojangossa Vuokkoset-areenalla ja se oli samalla SBCAKin bordercollieiden ja australiankelpieiden rotumestaruus. Tuomareita oli kaksi ja niinpä likkeet oli jaettu kahteen settiin eri kehiin. Kieltämättä paikan päällä vähän meinasi alkaa hirvittää se pro-bortsujen määrä mutta yritin ajatella, että täytyy vain tehdä omaa juttua. Jännitysmomentti oli myös se, että ei ollut autoa eikä edes häkkiä käytössä, vaan Suppis sai hengata luppoajat kiinni hallin seinässä ahtaasti muiden koirien ympäröimänä. Ääks, mitä mukavuusalueen ulkopuolella haahuilua! Ei vielä vuosi sitten olisi omat hermot kestäneet tällaisia haasteita ;)<br />
<br />
<u>Pisteet </u><br />
<br />
Paikallaolo <b>8</b> - tupla lopun perusasentoon<br />
<br />
KEHÄ I <br />
Liikkeestä istuminen <b>9</b> - vähän vino asento<br />
Kaukokäskyt <b>7</b> - i-s-m-s-i-m, tupla ekaan istumiseen, seisomiset saisivat olla takapainotteisempia<br />
Hyppynouto <b>9</b> - hidas tarttuminen<br />
<br />
KEHÄ II<br />
Seuraaminen <b>10</b> - ei parasta Susua mutta tosi hienosti se teki, tätä tuli useampi tuntematon kehumaan ja sanomaan, että tosiaankin ansaittu kymppi<br />
Luoksetulo <b>8,5</b> - stopit ja vikan pätkän vauhti nyt ovat mitä ovat mutta loistava meille<br />
Ruutu <b>10</b> - tosi hieno! Susu alkaa olla haka bongaamaan ruudun<br />
Metallinouto <b>9</b> - joku vaihtoi koirani tähän: laukka mennen tullen, nosto ilman mitään hidasteluja!<br />
Tunnistusnouto <b>8,5</b> - ravilla takaisin<br />
<br />
Kokonaisvaikutus <b>9</b> / <b>9,5</b> = <b>9,25</b> - todella miellyttävää työskentelyä, harmoninen kokonaisuus, ohjaajaa kohti tulevat liikkeet saisivat olla ripeämpiä<br />
<br />
pisteet yhteensä <b>280,25 VOI1 KP</b>, sij. <b>1</b>./10<br />
<br />
Susu oli niin ihana! Moni edellisessä kokeessa huonommin mennyt juttu meni nyt tosi paljon paremmin ja jotenkin kun niitä positiivisia yllätyksiä tipahteli joka liikkeessä, niin fiilis kehässä oli aidosti iloinen. Oli huippua, kun sai kertoa koiralle joka liikkeen jälkeen, mikä supersankari se oli ja todellisuudessa tarkoittaa sitä. Suppilon vire ei laskenut ollenkaan ja tuntui, että sain viriteltyä sen aika nappiin kuhunkin liikkeeseen. Kehässä oleminen oli oikeasti nautinto ja siinä missä parin viikon takaisessa kokeessa Susu oli aavistuksen kireän ja epävarman oloinen, nyt se ei ollut sitä alkuunkaan. Se tiesi, mitä teki, ja varmasti auttaa, kun oma käytös kehässä on kerta kerralta varmempaa. <br />
<br />
Suorituksen jälkeen en ollut ollenkaan varma, riittivätkö pisteemme ykköseen, mutta jo silloin oli ihan voittajaolo. Oliko se hauska, innokas ja taitava koira kehässä tosiaan pieni piskuinen Suppilo? Oli se! Jotenkin uskomatonta, että kaiken tämän me olemme yhdessä opetelleet <span style="font-family: inherit;"> </span><img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" /> Näkyi se sitten lopulta myös numeroissa ja kaiken lisäksi Susu vielä voitti! Ykkösiä tuli vain kaksi ja tuomarointi olikin aika tiukkaa. En ole varma, tuleeko noilla pisteillä automaattisesti kunniapalkinto, mutta tuomari erikseen sanoi palkintojenjaossa, että halusivat antaa sen. Kyllä kannatti herätä aamuvarhain!<br />
<br />
<i>Kerrankin suorituksesta tuli muuten videota – laitan näkyviin heti, kun saan sen!</i></div>
Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-21105397706273846382013-10-30T11:43:00.000+02:002013-10-30T11:43:23.261+02:00Mitäs sitten?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/DSC_6413.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/DSC_6413.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
Elämä rullaa eteenpäin tavalliseen tahtiin. On pikkumetsissä samoilua, tokoiluja, kuratassuja ja koirankarvoja. Syyssateita ja aikaisia aamulenkkejä pilkkopimeässä, uneliaita luentoja ja loputtomia muistiinpanopinkkoja unohtamatta. Totta puhuen elämämme tuntuu tällä hetkellä hieman tylsältä näin julkisesti esiteltäväksi ja olenkin kovasti miettinyt, mitä ja mistä kirjoittelisin. Mistä haluaisitte lukea? Treeneistä, arjesta? Mielipidekirjoituksia (mistä?), pohdiskelujuttuja? Cavaliereista, syringosta? Eläinlääkikseen hakemisesta tai siellä opiskelusta? Jotakin erityispostauksia kuten kysymyksiä&vastauksia? Auttakaa neuvotonta!<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5968.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5968.jpg/_full.jpg" style="width: 278px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5939.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5939.jpg/_full.jpg" style="width: 312px;" /></a><br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5964.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Lenkki/Puhelimesta/IMG_5964.jpg/_full.jpg" style="width: 593px;" /></a><br />
<span style="font-size: x-small;">puhelinräpsyt eräältä iltalenkiltä</span></div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-3206917206637671087.post-10494991338304522572013-10-25T11:45:00.000+03:002013-10-25T15:34:16.089+03:00Luminen hakuleiri<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6759-2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6759-2.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<span style="font-size: x-small;">kirjoituksen hakukuvat © Timo Rautio ja tokokuvat © Paula Toivola, kiitos!</span><br />
<br />
Viime viikonloppu 19.-20.10. olisi pitänyt viettää nenä visusti tenttikirjassa mutta kuka nyt sellaisen syyn vuoksi jättäisi leirin väliin? Ja aina tulee uusintatenttejä mutta ei uusintaleirejä (tätä sääntöä on lupa soveltaa monessa muussakin tilanteessa – ei tule uusintajuhlia, uusintatreenejä, uusintareissuja tai uusintaleffailtoja... mutta tentti aina!<span style="font-family: inherit;"> </span><img height="18" id="ctl00_ctl00_91" src="http://www.msnhiddenemoticons.com/Library/colorful_classics/baby_blue/default/smile.gif" style="border-width: 0px; outline-width: 0px;" width="18" />) Niinpä perjantaina starttasimme <a href="http://hannanpaimenet.blogspot.fi/">Hannan</a> kanssa auton kohti Kuopiota, jossa perillä odottivat melkoisen korkeat valkoiset hanget ja viluinen ilma. Hui! Leiri oli aussieyhdistyksen järjestämä ja kouluttajina toimivat aiemmilta leireiltä tutut Tytti (tottis) ja Samuli (haku) Juntto.<br />
<br />
Lauantaina pääsimme ensimmäiseksi tokoilemaan. Toivoin, että Susu ääntelisi ja tällä kertaa toive toteutui – tiedättehän sen, kun menee johonkin koulutukseen jonkin traagisen ongelman kanssa ja sitten yhtäkkiä se onkin kadonnut? On käynyt piippauspulman kanssa useammankin kerran. <i>Ei se kotona ihan oikeasti osaa! </i>Heh. Minun pitää muistaa tarkkailla, mistä syystä Susu volisee – jos se kärkkyy palkkaa, sitä voi ihan oikeasti kieltää, mutta jos taas johtuu epävarmuudesta niin pitää miettiä muuta. En ollut aiemmin jotenkin niin selkeästi osannut ajatella, että vieraista ihmisistä johtuva hermostus näkyy lisääntyvänä piippauksena tai että se on tavallaan "jäänne" entisistä kauhuista. Nykyään kun Susu kuitenkin pystyy jo toimimaan tuollaisissa vaikeissa tilanteissa eikä enää pelkää paniikissa tai päksähtele holtittomasti, niin nykyään epävarmuus näkyy pahempana ääntelynä. Mutta Susu oli kyllä tosi reipas ja muutos entiseen oli kuulemma huomattava eikä Sususta enää arvaisi millainen se on ollut. Jee! Oikeastaan parasta, mitä voi kuulla, sillä Tytti siis on nähnyt Suppiksen pahimmillaan.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5114.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5114.JPG/_full.jpg" style="width: 200px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5116.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5116.JPG/_full.jpg" style="width: 200px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5117.JPG/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/Toko+%28Paula+Toivola%29/1-IMG_5117.JPG/_full.jpg" style="width: 200px;" /></a><br />
<br />
Toisella kierroksella kysyin noutoon vinkkejä. Olemme tehneet paljon vauhtinoutoja ja treeneissä Susu jo selvästi oikein kiihdyttää palautuksissa lelun toivossa, mutta koetilanteessa se lysähtää entiseen. Nyt jatkossa yritän saada Susun nuppiin ajatuksen siitä, että noutoliike ei suinkaan lopu edessä pönötykseen, vaan sen jälkeen saattaa tapahtua vielä vaikka mitä hauskaa kuten puun kiertämistä. Palautus on vain siis välivaihe. Paljon pitkiä noutoja ja muuta vauhdikasta myös. Lisäksi minun pitää ehkä vähän nöyrtyä siinä, että kokeenomaisessa palkkaan koiran ponnettomasta palautuksesta (etenkin metalli), vaikka sitä ei periaatteessa pitäisi vahvistaa. Joskus siitä kuitenkin pitäisi päästä palkkaamaan ja vaikka koira ei hirmuvauhtia juuri silloin laukkaisikaan, onhan se kuitenkin positiivinen palaute minua kohti tulemisesta. Lisäksi katsottiin Susun eteentulosta perusasentoon siirtymistä – siis kuinka rumalta sen törmäyshypähdys näyttää. Ei kauhean pahalta mutta minun pitää olla palkkaamatta koiraa sen kohottatutuessa kurre-asentoon sivulla.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6755-2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6755-2.jpg/_full.jpg" style="width: 301px;" /></a> <a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6764-2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6764-2.jpg/_full.jpg" style="width: 301px;" /></a><br />
<br />
Iltapäivällä pääsimme kahlaamaan lumiseen hakumetsään. Välillä lunta tuprutti taivaalta ihan toden teolla ja ukkonakin sai tosissaan bongailla takarajan merkkejä, kun näkökenttä oli täynnä valkoista huttua. Susulla oli nyt siis ollut parin kuukauden tauko hakuilusta ja veikkasin, että se on varmaankin ehtinyt unohtaa kiintorullan ja niinhän se olikin. Muistaakseni Susu teki neljä pimeää ukkoa, joista ykkösellä kiintorulla, kakkosella ja kolmosella irtorulla ja viimeisellä suorapalkka. Suppis selkeästi kummasteli vierasta porukkaa mutta aiemmista samanlaisista tilanteista viisastuneena yritin nostaa sen virettä kunnolla leikittämällä jo ennen ilmoittautumiseen menoa, mikä auttoikin hienosti. Susu etsi hyvin mutta rullat palautuivat epätyypillisesti takaisin lähetyspaikkaan eikä koira siis tehnyt kolmiota palatessaan, mutta todennäköisesti tämä johtui vain tappijalkatyypin mukavuudenhalusta mahaan asti ulottuneessa hangessa. Miksi harppoa umpilumessa, jos on jo menomatkalla raivannut polun?<br />
<br />
Sunnuntaina Susu teki tokossa tunnaria, täyskäännöksiä, hyppynoutoa sekä eteenmenoa. Tunnaria ei ehkä kannata yrittää liikaa peukaloida, koska jos palautukseen liikaa yrittää hakea vauhtia, hajoaa kapuloilla työskentely herkästi etenkin, kun kesäisen ongelmasuman jälkeen Susu on yhä vähän epävarma haistelija. Täyskäännös ei näytä yhtään niin tönköltä ja vaikealta kuin miltä se tuntuu. Seuruun paikka on nätti ja siisti mutta enemmän voisi tehdä tylsää suoraa pk-puolta ajatellen. Muutenkin enemmän sellaista häiriötöntä tekemistä, koska nyt kun olemme treenanneet paljon pahassakin häiriössä niin Suppis alkaa olla siinä haka ja oikein aktiivisesti sulkee ylimääräiset jutut pois mutta nyt sitten se tylsyys on vaikeampaa. Eteenmenoon tuli hyvä vinkki piilossa olevasta pallonheittäjästä, jolloin lelua ei tarvitse erikseen häivyttää kentän päädystä.<br />
<br />
<a href="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6769-2.jpg/_full.jpg" rel="thumbnail"><img src="http://hulleri.kuvat.fi/kuvat/2013/Lokakuu/Leiri+%28+Timo+Rautio%29/IMG_6769-2.jpg/_full.jpg" style="width: 602px;" /></a><br />
<br />
Hakumetsässä lumi oli vain lisääntynyt yön aikana ja lisäksi rata oli mäkisessä maastossa. Eipähän tullut kylmä maalimiehenä, kun rämpi toppavaatteissa ylös ja alas! Susun treeni oli haastava ja siksi todella opettava. Paljon tuli tyhjiä ja lopulta täytyi ihan pakolla pistottaa koiraa hakemaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun sillä alkoi usko loppua löytöihin. Minun ei tarvitse pyydellä töihin patistamista anteeksi Susulta, koska se kyllä tekee, vaikka välillä vähän yrittääkin väistää passiivisuuteen. Ei siis aina negatiivisen palautteen jälkeen tarvitse kehua eli tavallaan mitätöidä napakampaa palautetta heti perään. Susu on hakukoirana tosi kohtelias ja maalimiehiä se yhä edelleen varoo mutta kuten Samppakin sanoi, kaikki ikäkausiin liittyvät pelkojutut ja väistelyt ovat varmasti ollutta ja mennyttä eli koira vain on millainen on. Iän myötä sille toivottavasti tulee varmuutta ja röyhkeyttä työskentelyyn, eikä nöyryys ukoilla periaatteessa haittaa kun Susu kuitenkin tekee mielellään ja pitää palkastaan. Kiintorulla tuo helpotusta tähänkin juttuun, kun Suppe saa itsekseen nostaa rullan.<br />
<br />
Paljon tuli taas uusia juttuja ja lisäksi hyviä muistutuksia monista asioista, jotka helposti unohtuvat. Leirit ovat kyllä ihan parhaita! Tänä vuonna ehdittiinkin leireillä oikein urakalla, kun tämä oli jo kolmas agi- ja paimennusleirin sekä tokoleirin jatkoksi. Sain paljon monenlaista pohdittavaa niin itse treeneistä kuin sitten yleisesti muiden kanssa jutteluista mutta taidan kirjoittaa niistä sitten myöhemmin erikseen, ettei tämä venähdä mahdottomiin mittoihin. Kiitos vielä kaikille seurasta ja erityiskiitos Juntoille aina yhtä loistavasta koulutuksesta!</div>Sirkkuhttp://www.blogger.com/profile/17512403934729765814noreply@blogger.com3